Katso alta esimerkkejä muistolauseista
Ivalon TaimiTupa tarjoaa täyden palvelun hautajaisjärjestelyt Ivalossa ja lähialueilla. Katso alta muutamia esimerkkejä muistolauseista, joita voi käyttää esimerkiksi surulaitteiden korteissa ja nauhoissa, kuolinilmoituksissa sekä surunvalitteluissa.
Ota yhteyttä Ivalon TaimiTupaan, niin keskustellaan tarkemmin siitä, miten voisimme sinua parhaiten auttaa muistotilaisuuden järjestämisessä ja muissa hautajaisjärjestelyissä. Tavoitat meidät puhelimitse, sähköpostitse tai yhteydenottosivulta löytyvällä lomakkeella.
Sydän lämmin ei syki enää, muistosi kallis iäti elää.
On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
Saapui Herra luoksesi hiljaa, nouti kotiin väsyneen, herätä sait aamuun taivaan, päivään iankaikkiseen.
Nyt olet päässyt lepohon, niin syvä, hyvä unes on.
On Jumalan kädessä ihmisen tie. Hän matkamme määrää ja kotihin vie.
On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
Vaikka puhdasta kultaa sydän ois, se kuitenkin uupuu ja sammuu pois, vain muisto ja rakkaus jäljelle jää.
Ero kestävi vain vähän aikaa, taas ylhäällä kohtaamme sun.
Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
Kun kaikki elon siteet katkeaa, muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
Päättyvi matkamme maallinen kerran, rauhan kun saamme helmassa Herran.
Väsynyt sielu rauhan sai, valkeni ikuinen sunnuntai.
Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.
Ei tunne tietänsä ihminen, elo on kuin hiukkanen hetkinen, valot, varjot vuoroin täyttää sen, kuka tietää päivänsä viimeisen.
Kaipaa tuttu polku rakkaan jalan astuntaa. Tuuli kotipuissa nyyhkii, valittaa.
Kahtahalle kulkee joka tie; jostain pois ja jotain kohti vie.
Tuli kutsu taivaan niin yllättäin, sen eessä mykkinä olemme. Vaan johto Herran ei väärä liene, me kyynelin siihen nöyrrymme.
Surun portit on avoinna aina, ovet onnen vain kiitävän hetken.
Olit niin kuin tähdenlento lapsukainen, pieni hento. Valon loit sä kotihimme, ikikaipuun sydämiimme.
Vaikene sydän, kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää. Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
Ken voi karttaa kuolon teitä, ken voi estää kyyneleitä. Tuoni tempaa rakkaimmankin, riistää kaikkein kalleimmankin.
Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen, on paistava sulle ikuinen.
Me punomme kehdosta hautahan, me punomme, puramme jälleen, kunnes kuolema laulumme katkaisee ja viemme virittäjälleen.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Elämää eivät ole päivät, jotka ovat menneet, vaan hetket, jotka muistetaan.
Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.
Ei päivää tiedä ei hetkeä kukaan, milloin on mentävä noutajan mukaan. Tuli sulle nyt vuoro lähteä pois, juuri kun kesä kaunein ollut ois.
Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Kaikk’ on hiljaa mun ympärilläin, kaikk’ on niin hellää ja hyvää. Kukat suuren mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Ei pääty elämä kuolemaan vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
Jäi ahkera työsi muistoksi meille, hyvän sydämes ohjeet elämän teille. Sä aina muistit ja huolta kannoit, et paljoa pyytänyt vaan kaikkesi annoit.
Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.
Päivänä kauniin kesäisen, hiljeni sydän kultainen. Lähtösi vaikea kestää on, surumme suuri ja sanaton. Lohtuna muistot rakkaat.
Soitteli tuuli jo kauan meille, surun viestiä hiljalleen, katseli aikaa elämän Herra, kutsui pois sairaan ja väsyneen.
Ei syki enää sydän lämpöinen, on poissa rakas, läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen.
On kotipiha tyhjä ja hiljainen, ei kuulu askelees polulla sen. Sä autoit aina ja ahersit ja paljosta huolta kannoit. Sua kiitämme äitimme kaikesta ja siunaamme muistoas kaunista.
Tässä olit vielä äsken, nyt olet kaiku ja tuuli, katsova iltatähti, pilvi taivaan rannalla.
Kuiskaus kuuluu, kaikki on hyvin, elämä jatkuu, rakkaus yhdistää.
Olit kotimme kirkas tähti, mi valoa siihen loi. Sinun kanssasi paljon lähti, mitään kukaan ei korvata voi.
Ihana on väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
Oli elosi kaunis ja hiljainen, me muistamme sinua siunaten.
Koti uusi on sinulla, Luojan suuressa salissa, ikiauringon ilossa, tähtitarhojen takana.
Vaivan, vaelluksen taa, kätketty on rauhan maa.
Me tähtiä oomme, me sytymme ja sammumme kohtaloomme.
Sinun elosi täällä päällä maan oli arkea ja työtä. Ikilevon nyt kätesi ahkerat sai, tuli pitkä ja ikuinen sunnuntai.
Niin äkkiä, arvaamatta, soi hetki kohtalon. Kädessä elon Herran päivämme määrä on.
Niin äkkiä, arvaamatta, soi hetki kohtalon. Kädessä elon Herran päivämme määrä on.
Kallista särkyi, mit elo ei toista, tuntuu kuin sydämestä pala ois poissa.
On kuin aurinko sammunut ois, kun äiti kulta on mennyt pois.
Joka hetki voi olla viimeinen ja joka jäähyväinen ikuinen.